Tilkkutäkki

Halusin tehdä pitkästä aikaa tilkkutäkin.
Ostin yhdellä Ikean reissulla sellaisen tilkkurullan mitä oli kangasosastolla myynnissä. Lisäksi ostin fleecepeiton. Hintaa tuli yhteensä muutama hassu euro.

Ompelin tilkut yhteen ja asettelin tilkkuosan fleecepeiton päälle. Käänsin fleecen ylimenevät reunat tilkkuosan päälle sivuilta. Tarkoitus oli tehdä samoin myös päiden osata, mutta peitto näyttikin  kivemmalta hapsuineen.

 Tässä lähikuvaa tilkuista. Pakkauksessa oli tilkkuja kolmesta eri kankaasta. Kangas oli paksuudeltaan ehkä semmoista hieman ohuempaa farkkua.

Peitosta tuli ihana, mutta se ei sovi väritykseltään ja graafiselta tyyliltään ollenkaan meidän taloon. Niinpä se vietiin mummalle. :)
Haaveissa olisi kylläkin ommella kaikille lapsille omat tilkkupeitot. Vanhassa talossa tulee lisäpeitoille tarvetta viimaisina talviöinä.

Yhdenlaista mattojen pesua

En suuremmin tykkää mattojen pesusta. Varmaan siksi niitä ei meillä juurikaan edes ole.
Kaksi suurta mattoa kuitenkin on ja niitä en tahdo saada itse pestyä saatikka kuivaksi.
Niinpä olin varsin iloinen kun minun mattoni tarjouduttiin pesemään vastineeksi muutamasta kännykkäpussista. Loisto vaihtis!

 Tein pussukat mittojen mukaan valmiiksi aplikoidusta farkkukankaasta. Toiveena oli simppeli, olan yli menevä pussukka, josta puhelimen saa nopeasti ja helposti käteen työn lomassa. Kuvassa hihnat ovat vielä rullalla, koska jätin toisen pään ompelematta kiinni kunnes ne on mitattu käyttäjilleen sopiviksi.

Sisäpuolelle laitoin eriväriset velourit vuoreksi. Velour on hellä puhelimien näytöille sekä vaimentaa vähän kolhuja ja värit auttavat käyttäjiä erottamaan muuten samanlaiset pussukkansa.
Puhtaita mattoja odotellessa. :)

Eläintarhassa

Meillä puhaltaa jälleen muutosten tuulet syksyllä. Toiseksi nuorimmainen lähtee eskariin ja nuorimmainenkin vaihtaa hoitopaikkaa. Niinpä tuli ajankohtaiseksi keksiä jotain muistamista vanhaan hoitopaikkaan.
Itse en pidä siitä että muistetaan hoitajia, he saavat työstään jo palkan, meiltä on aina viety pieni lahja itse hoitopaikkaan kaikille leikittäväksi. Vanhemmat lapset veivät aikanaan ompelemani käsinuket ja nyt nuoremmat saavat viedä naamioita. Kaunis kiitos Eteläpohjalaiset ompeloo ryhmän jäsenille ideointiavusta!
Hyvät naiset ja herrat....

                           Dalmatialaiskoira....

                                  Seepra.....

                                      Pantteri...
 

                               ja Lehmä!

Meinasin ensin tehdä päähineet kypärälakin ohjeella, mutta kangas ei ole riittävän joustavaa siihen. Tein sitten tavallisen pipon johon laitoin silmien rei'ät ja korvat. En vuorittanut päähineitä koska leikkiessä tulee varmasti hiki jo näinsäkkin.
Kankaat tilasin kankaita.com:ista. Tein kahta eri kokoa, 52 ja 54cm.
Vähän harmittaa kun ei seepra kankaan vaaleat osat olleetkaan ihan valkoisia, mutta koska tuo seikka tuntuu haittaavan ainoastaan aikuisia, annoin asian olla ja tein hieman "likaisen" seepran. :)
Nyt jännätään mitä kaverit tykkää!

Kesämekko feat 20-luku

Tein vanhimmalle tyttöselle mekon serkkutytön rippijuhliin vähän 20-luvun tyyliin.
(Pahoitteluni kuvien huonosta laadusta, kamerassa on jokin asetus nyt päin honkia)

 Päällikangas on läpinäkyvää voileeta(?) Eurokankaan palalaarista. Vuorina on valkoinen ohut puuvilla omista kätköistä. Takana piilovetoketju kiinnitys.

 Kaavan pohjana tässä käytin Ottobren Neon flowers topin kaavaa, lehdestä 3/-14. Pidensin kaavaa reilusti ja lisäsin röyhelön helmaan, sekä tein tämän tietenkin vuoritettuna.

Tykkäsin, vaikkakin noin lurua kangasta oli hankala ommella.

Duuuude!

Olen jo aloittanut tekemään kouluvaatepaketteja lapsille. (Kerrankin ajoissa, jei!)
Teen yleensä joka syksy pienen paketillisen vaatteita joka lapselle ja annan sen koulun alkua edeltävänä päivänä. Tasapuolisuuden nimissä kouluvaatepaketin saa myös hoitoon menijät. ;)
Tänävuonna tein elämäni ensimmäisen(?) napitushalkiollisen paidan. Ja se onnistui! Voittaja fiilis. :)
Kaava tässä oma, muokattuna tietenkin napitushalkiolla. Kokona 134cm.
Kangas on Metsolasta , ohutta 100% puuvilla trikoota.

 Paidan helmaan painoin Emo-tuotannon peitto-punaisella kangasvärillä Duudsonit logon.
Soitin kyseiseen firmaan ja kyselin onnistuuko painatus kun alla on musta-valkoinen kangas.
Ehdotin että laitan ensin valkoisella peittovärillä ja sen päälle punaisella, mutta asiakaspalvelusta epäiltiin että kuva on sitten liian paksu ja halkeilee. Sanoivat että raitojen ei pitäisi kuultaa pelkän punaisenpeittovärin läpi.
Juupa juu....laitoin väriä niin paljon kuin suinkin uskalsin ja silti raidat kuultavat läpi. Kuvissa sitä ei juurikaan huomaa, mutta luonnossa kyllä huomaa.
Tästä huolimatta olen erittäin tyytyväinen tulokseen.
Mutta tiedänpä tulevaisuudessa että jos haluan ehdottoman peittävän, kauttaaltaan samansävyisen lopputuloksen, käytän yksiväristä kangasta.

Tässä vielä lähikuvaa ylpeydenaiheestani. Googletin "napitushalkio ohje", selailin ohjeita ja aloin hommiin. Taidan tehdä toistekin, ei ollut ollenkaan niin vaikeaa kuin kuvittelin.
Tässä vielä linkkejä sivuihin joita plarasin asiaa opiskellessani:
http://karkelokukka.blogspot.fi/2013/10/ompeluohjeet-napitushalkioon.html
http://handmadebyriikka.blogspot.fi/2011/04/pallosetti-ja-napitushalkio-ohje.html
http://velhonviita.blogspot.fi/2013/01/nappilistan-ompelu.html
Tämä toteutus on eniten keskimmäistä ohjetta muistuttava. Kaunis kiitos kaikille ohjeiden tekijöille!

Pertsaa, pertsaa...

Pääkalloja.
Eipä siinä paljon muuta sanottavaa ole. :)
Perus teeppari, samettipintaisella pääkallo silityskuvalla, koossa 134cm.

 Silityskuva arkki täältä ja kangas täältä.

Isoolle neirille

Isompi neideistäni täyttää huomenna 8 vuotta. Jotain pientä piti hänelle lahjaksi väsätä.
Pikainen kierros kaupungilla vaatekaupoissa neidin kanssa ja kotiin Eurokankaan kautta ;)
Täytyy kyllä sanoa että paidasta tuli i h a n a. Taitaa tulla uusi reissu Eurokankaaseen, jotta äireekin saa pantteripaidan... ;)

 Paidan kaava on Ottobre 4/11 lehdestä malli 30.Cutie Cat printti-toppi koossa 128cm, kavennettuna, pidennettynä ja helma viistottuna. Ihanan helppo malli!
Malli on tooosi suuri. Koko 128cm olisi varmasti mennyt minulle (koko 42) ihan tavallisesta slimmistä teepparista leveytensä puolesta.
Koitankin tehdä itselle tämän saman koossa 170cm. Veikkaan ettei pituutta kummempia muutoksia tarvitse tehdä.
Kankaat on Eurokankaasta, valkoista viskoositrikoota ja pantteri puuvillaa. Aplikoinnissa hopealankaa.

Neiti on ihan mahdoton leipuri joten lahjaksi on hankittu myös kakkukirja sekä pikasurautuksena essu. Essun puuvilla myös Eurokankaasta. Luulenpa että huomenna saan iltakahvilla jotain hyvää... :)

Välillä "askartelua"

Pikkuisena iltapäiväpuhteena tulostelin isompien lasten huoneen liitutaululle magneetteja.

 Ostin Biltemasta semmoista magneettipaperia, jolle voi piirtää tai tulostaa. Vähän piti tulostinta suostutella tulostamaan, kun "paperi" oli niin paksua mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Kun olin tulostanut arkin, päällystin sen kontaktimuovilla ja leikkelin palasiksi. Kirurginveitsi toimi paremmin kuin sakset.
Kivoja tuli, näitä teen lisää.

Ompelu-urheilua

Osallistun ompeluryhmäni (Eteläpohjalaiset ompeloo) painon pudotus urakkaan.
Meillä on oma "alaryhmä" jossa on julkisesti asetettu itselle painonpudotus tavoite ja minulla, kuten suurimmalla osalla muistakin osallistujista, on porkkanana se että kankaita ei osteta ellei tavoitteita saavuteta.
Tätä urakkaa silmälläpitäen tilasin itselleni urheilutoppi-värkit.
Olen jo pidemmän aikaa halunnut kokeilla millainen sportti-toppi tulisi Coolmax-kankaasta.
No, lyhyestä virsi kaunis, hyvä tuli.

Kaavana jälleen jostain vanhasta Ottobrestä alunperin otettu kaava jota muokattu reippaasti jotta sopii minulle.
Kankaana siis Coolmax täältä. Harmaa on anti-bakteerista coolmaxia ja oranssi vaippaompeluista jäänyttä ihan tavallista coolmaxia. Kankaan oikeasta ja nurjasta puolesta on varmasti monta mielipidettä, minä laitoin oikeaksi puoleksi sen puolen missä näkyy ontelot.
Coolmax on tosi luirua kangasta ja sitä olikin hieman haastava ommella siististi. Kanttausta en vain kertakaikkiaan saanut onnistumaan kantinkääntäjällä vaikka mooooonta kertaa yritinkin. Lopuksi tein sitten pään- ja kädenteiden huolittelun alavaroilla.
Oranssit kylkipalat ompelin kiinni peitetikkikoneella tasosaumana niin että harmaata kangasta jäi oranssin päälle n.3-5mm ylimääräistä jonka sitten jälkeenpäin leikkasin pois. Kangas kun on niin luirua, niin kun yritti kerrasta ommella ompeleen ihan reunaan, kangas aina luisti joissain kohtaa alta pois.
Minusta tuo peitetikkikoneen nurjan puolen ommel jotenkin sopii sportti-toppiin paremmin kuin "oikean puolen ommel".

Tämä on ollut kovassa käytössä. Nyt vain pitäisi päästä tämän kuun tavoitteeseen painon kanssa että saisin tilata lisää Coolmaxia! Taidanpa myös kokeilla kuinka tämä kangas toimisi nuoren herran pitkinä kalsareina.

Hip hurraa!!

Piiiiiiiiitkään jatkunut "tyhjän paperin syndrooma" selätetty.
Mitään en ole saanut ommeltua pitkään aikaan, vaikka ihania ja inspiroivia kankaita on vaikka muille jakaa. Yksi lapsistakin jo kysyi että: "eksä äiti enää tykkää meistä ku et sä oo ommellu meille mitään?". Aaaw, ne tykkää mun tekeleistä sittenkin :)
Sitten tuli se pakko. Isännän takista hajosi vetoketju ja yhdeltä lapselta loppuivat pikkarit.
Ja pikkareitahan sitten tehtiin.

Kankaat on taas niitä jämäpaloja sieltä täältä ja kaava alunperin Ottobre talvi/04- lehdestä, mutta muokkautunut meidän neidin bebaan sopivaksi. Kuminauhat on Seinäjoelta siitä ompelukoneliikkeestä jonka nimeä en muista (Pohjanmaan ompelukone?)

Joulun jälkeisistä alennusmyynneistä sain testattavaksi myös mustaa heijastinkangasta. Myyjä sanoi että se heijastaa kaikkien standardien mukaisesti, minä sanoin että ei muuten heijasta, kokeiltu on toisesta firmasta. Niinpä ostin tavallista harmaata heijastinkangasta ja myyjä laittoi mukaan pätkän mustaa kokeiltavaksi.
No, kuten kuva osoittaa, ei se heijasta.

 

 Tässä kuvassa vasemmalla harmaata heijastinkangasta ja oikealla mustaa heijastinkangasta, mustaa ensteksiä vasten ilman salamaa.

Ja tässä kuvassa sama setti salamalla. harmaa heijastaa, musta ei. I rest my case.

Isoimman murusen tuotoksia

Tässä isoimman muruseni itselleen tekemä pipo. <3  Materiaalina velour molemmin puolin ja kuva on Clas Ohlsonin silityspaperia tummalle kankaalle.

 Hyvä tuli. :) Kuvan poizu valkkasi itse netistä ja sen kiinnityksessä vähän auttelin.

Laitetaan tähän jatkoksi minunkin tekemää ompelusta, kun sopii niin aiheeseen.

Tässä perus trikoo paita johon silitin Clas Ohlsonin silityspaperikuvan. Paperin käyttö on tosi simppeliä ja varsinkin vaaleisiin vaatteisiin varsin etuisaa. Tämä tummille vaatteille tarkoitettu paperi on tyyriimpää.
Saa nähdä kuinka kestää pesua ja kuivausrumpua. Jotenkin on sellainen kutina että jos tämä todella kestää hyvin vaatteissa, olisin kuullut tästä ihanuudesta jo ajat sitten....Aika näyttää.

Iiiiihanaa, Iihahhaa

Omakehu linjalla jatketaan.
Nää haalarit nyt vaan on niiiiin ihanat! Kauan pohdin maltanko "hussata" tätä ihanaa kangasta haalareihin. Neiti on kuitenkin jo pian 4vee, eikä nyt enään ihan haalari ikäinen.
Onneksi maltoin. Nämä on kaikkien lempparit, myös randomien kaduntallaajien. Näitä on nimittäin kaksi kertaa yritetty ostaa neidin päältä.

 Kaava on alunperin jostain Ottobrestä (syksy-05?) mutta on vuosien mittaan muokkautunut reippaasti. Kangas on Metsolalta ja resorit jotain vanhaa varastoa.
Kuten tavallista, kuvan saaminen neidistä oli taas "hieman" haasteellista. Sain sentään yhden asiallisen kuvan.

Loput kuvat olivatkin sitten tätä luokkaa...Tässä asiallisin kuva mitä sain kun pyysin saada kuvaa takapuolelta. :)  Hupaisa ipana.

Enkelin siipien havinaa

Sain vihdoinkin aikaiseksi toteuttaa KAUAN muhineen idean. Idea tähän paitaan on ollut suunnilleen vuoden verran ja kankaatkin jo puolisen vuotta. Nyt se on valmis ja se on ihq!

Kuva ei ole parhain mahdollinen, pahoitteluni siitä.  Tässä on siis perus niukkalinjainen paita jerseystä. Juju on siinä että applikoin selkään siivet paljettikankaasta. Musta paljettikangas mustalla trikoolla ei tuonut siipien muotoja esiin riittävästi joten hommasin hopeista ompelulankaa ja applikoin siivet sillä.
Kauan tätytyi miettiä että kumminko päin siivet kuuluu. No, näin päin ne nyt ovat. Me likes! :)

Kovan onnen takki

Tässä se nyt vihdoin on. Kovan onnen takkini. Tätä ommellessa ei mikään mennyt putkeen. Sain vetoketjun kiinnitettyä täydellisesti. Kohdistukset just eikä melkein, jälki ah niin siitstiä. Ja kun menen sovittamaan takkia, vetoketju ei aukea. Ompelin takkiin umpiketjun.
Sain uuden vetoketjun ja senkin ompelu onnistui mukavasti. Paitsi että tikkasin alavarat sojottamaan väärään suuntaan.
Taskunsuut on otettu "muutaman" kerran uusiksi ja kaikkea semmoista pientä vastustusta....ei ikinä uskoisi että ompeluharrastusta on takana jo toistakymmentä vuotta. *Hakkaa päätä seinään*

 

 Vaikeuksien kautta voittoon. Tämä on kyllä ehkä paras itselleni tekemäni hupparini tähän mennessä. :)
Trikoo on edellisen postauksen paidan jämäpalat. Fleece on täältä, nyörikummari ja stopparit Ylistaron Halpa-aitasta ja vetoketju Laihialta Ahkeraliisasta.
Kaavana omissa hupareissani käytän Ottobren Saturday chilling kaavaa, muokattuna tottakai. Olen hieman keskivertoa harteikkaampi ja pidempi kätinen joten jatkan aina paitojen kaavoja hihoista ja monesti helmastakin, sekä harteisiin tarvitsen usein lisää väljyyttä. Alla kuva yläselkään tekemistäni muokkauksista.

Isoolle poijalle

Kuten olen jo muutamaan kertaan maininnut, on vanhin lapsukaiseni ilmoittanut olevansa iso, eikä käytä enään vauvaisia kuvapaitoja.
Niinpä olen joutunut miettimään hänelle tehtäviä ompeluksia uusin silmin. Ei tule luonnostaan minulta nuo isojen vaatteet. :)
Nyt jos ei kelpaa niin jo on kumma!
(Pst. Hys, hys! nämä menevät pukinkonttiin...)

 Perus teepparia omalla kaavalla koossa 134cm. Kangas Ikasyriltä. Yhteen autoriviin laitoin piristykseksi HotFix-kalvoa. Tämä on ensimmäinen tekeleeni uudella ihanalla peittarilla! :) (Janome CoverPro 1000CPX) Vähän vielä haetaan säätöjä, mutta eiköhän se tästä rupea sujumaan.
HotFixiin rakastuin ensisilmäyksellä. Katsotaan kestääkö rakkautemme pesukoneen ja kuivausrummun...

Toisena paitana samalla kaavalla mutta pitkillä hihoilla possu-paita. Kangas on vuosia marinoitunutta perus trikoota jonka olen saanut joskus Kangastukun Nanson-kilotrikoot paketista.  Raglansaumat tein tässä paidassa tasosaumana. Applikaatio on velouria.

Laitetaanpas tähän vielä jatkoksi yksi fleecenjämät-projekti.

Minulle oli jäänyt vähän paksua pinkkiä fleeceä josta sain juuri ja juuri, kun vähän kikkailin, paidan neiti 7veelle. Kaava on oma kokoa 122/128cm, höystettynä Sandran tekemää blogista pöllityllä idealla vetoketjusta. Kiitos Sandruskainen!
Onneksi tein tämän, sillä tänä aamuna oli jo niin kylmä ettei tarvinnut erikseen käskeä lapsia pukemaan paremmin päälleen. Hakivat fleecet ihan omaehtoisesti. :)

Ja huomatkaa, nämä eivät ole aikaisemmin tehty bloggaamattomia ompeluksia, mä olen vihdoinkin ommellut! Jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin kyllä tuntuu selässä että on istuttu, mutta valoa on tunnelin päässä. Jos kerran kestän jo istua, ehkäpä tuo selkä joskus tulee kuntoon. :)

Rasa-savotta

Mihin ihmeeseen ne voi AINA kadota???
Lasten hanskat nimittäin. Tein viimevuonna jokaiselle lapselle kolmet hanskat ja lisäksi ostin muutamat, ja nyt niistä ainakin puolet on hukassa. Kaulureilla on myös samoja taipumuksia kuin hanskoilla.
No, eipä siinä auttanut kuin ryhtyä tuumasta toimeen. Niinpä surautin yhteensä kahdeksat hanskat ensihätiin.

Resorivartisissa hanskoissa kaava on omani. Idean olen varastanut joskus vuosia sitten Vekarana-blogista. Kiitos Vekarana!
Rukkasissa kaavana olen käyttänyt Suuri Käsityökerholehden hansikas kaavaa numerosta 1/2007, ilman tamppia.

Kaikissa olen käyttänyt vuorena paksua fleeceä, omissa hanskoissani myös päällinen on samaa fleeceä. Päällisissä olen käyttänyt sinistä ja beigeä ulkoilukangasta lasten mummon ja iso-mummon varastoista, sekä omasta kaapista löytynyttä joustofarkkua.
Rukkasissa vuori ylettyy vain ranteeseen asti.
Oma kaavani vaatii joustavat materiaalit ollakseen hyvin istuva, mutta on tosi nopsa ommella. SK:n hanska on hieman työläämpi koska se tehdään useammasta palasta, mutta siitä saa hyvin istuvan myös joustamattomista kankaista.
Josko vielä illemmalla ehtisi surautella muutamat kaulurit.

Herra J.Oulu Pukkinen

Hiljaista on blogissa juu...selkä edelleen huonossa kunnossa ja ompelu ei oikein onnistu. Sauma silloin, toinen tällöin. Eli ei mitään valmista koskaan. :/
Onneksi en ole kaikkia jo ennemmin tehtyjä tekeleitä ehtinyt bloggailla, niin onpahan edes jotain mitä tänne laittaa välillä.

Taas on herra J. Oulu Pukkinen tehnyt vaatetilauksen tältä äireeltä. Ja voi että! se jos mikä on hassun hauskaa pikkuväestä. ;) Kukahan nämä saa? Onkohan se joku meidän kaveri? (Kukaan ei näytä muistavan että viimejoulunakin kaikki löytyi omista paketeista :D )
Nyt "pukki" ompelee isoon miähen kamppeita. Tontut on kertonut että herra 9veet ei enään käytä vauvaasia kuvavaatteita....
(pahoitteluni mikäli värit näyttävät kummallisilta, nämä on kuvattu salaa yöllä ja shopattu mahdollisimman oikean värisiksi)

 Mazq-paita. Näin kuulemma kirjoitetaan Matias nykyään ;)  Pojan taitava kummitäti suunnitteli nimestä ihanan graffitin jonka aplikoin paitaan. Olen itseasiassa tehnyt saman aplikaation jo aiemmin yhteen huppariin  ja poika ihastui ikihyviksi. Mutta siitä hupparista lisää toisella kertaa.
Materiaalien alkuperää en muista. Ikivanhoja varastoja ja velourtilkkuja. Kaava on oma, kapea perus teeppari koossa 134cm.

 

 Paidalle kaveriksi velour pertsaa. Eli perus Ottobren Saimi-pöksyt muokattuna kokoon 134/140cm. Velour Kankaita. comista. Vaikka muuten ollaan niiiiin isoa jotta! niin onneksi värikkäät velourpöksyt kelpaavat vielä.

 Tytöillekin vähän pertsa-perusvaatteita. Neiti melkein 4veelle paita jälleen mix&match-tyylillä. Hihansuut käännettävät jotta menisi pidemmän aikaa. Koko 98/104cm, kaava oma ja trikoot sieltä sun täältä.

 Samaan tyyliin pertsaa neiti 7veelle. Ihastuin tähän kaavaan, mutta en kuollaksenikaan muista mistä Ottobre-lehdestä sen tein. Jostain vuosien 05-09 väliltä olevasta lehdestä täytyy olla. Kokona 122cm. Trikoot sieltä sun täältä.

Ja vielä inhokki värini pääsi vihdoin poljinjalan alle. Perus leggarit omalla kaavalla pimuille 98 ja 122cm. Velour kankaita.comista (linkki ylempänä). Violetti ei vaan iske vaikka kuinka yritän siihen siedättäytyä, mutta tytöt tykkää.

Ne tuli!!!

Iiiihihiii! täälä hypitään tasajalkaa!
Ne on nyt täälä. Niskalaput nimittäin.
Meillä on nyt koti-arki loppu ja kaksi nuorimmaista aloittaa hoidossa maanantaina. Koska meiltä ei olla oltu hoidossa, ei ole tarvinnut miettiä vaatteiden nimikointiakaan.
Hoitotädit sanoivat että on kätevää kun laittaa nimen niskalappuun.
MIHIN NISKALAPPUUN?! Meidän lapset kun kulkevat n.90% omatekoisissa vaatteissa!
Siispä nettiä selailemaan. Mietin monenmoisia vaihtoehtoja ja lopulta päädyin näihin satiinisiin nimilappuihin.
Vielä suuremman päänsäryn meinasin saada siitä että mitä ihmettä kirjoitan niihin lappuihin!? Kaikenlaisia nimimerkkejä pyörittelin ja lopulta päädyin tylsään(?) ja tavalliseen, omaan nimeen. Tämä oli minusta paras ratkaisu siksi että nyt vaatteet on valmiiksi nimikoitu. Nimikoitu sillätavalla että kun annan nämä eteenpäin vaikuttavat nämä nimikoimattomilta, sillä lapun takapuolella on rivit nimikointia varten.
Pulinat sikseen. Tässä se nyt on:

My Princess nauhan hankin 1700-luvun markkinoilta. Käytin sitä tässä projektissa ripustuslenksuna.

Vaate merkin alla on Ottobren Poet viskoosijakku. Tein tämmöiset molemmille tytöillle. Isommalle kokoa 128cm ja pienemmälle 98cm. En tiedä piirsinkö kaaavat väärin vai oliko kokojen välillä eroja mutta jakut olivat eri mallisia.

Tämä jakku oli hihoista tosi pitkä ja selästä sopivan pituinen vaikken lisännyt pituutta tosilyhyeen malliin kuin käänteen verran.

Tämä jakku taasen oli pituudeltaan sellainen kuin ohjeessa oli, eli liian lyhyt minun makuuni. Lisäsin helmaan röyhelön yksivärisestä trikoosta. Hihat tässäkin olivat tosi pitkät, mutta tein molempiin jakkuihin leveät käänteet hihansuihin niin hihat voi kääntää aluksi ja päästää lisää pituutta sitä mukaan kuin kädet venyy.
Pahoitteluni lapsen asiattomasta käytöksestä kuvassa. Isoveljet ovat opettaneet neidille yhtä sun toista "kivaa" ja nykyään meidän linssiludesta on ihan mahdoton saada kuvaa  jossa hän ei irvistelisi. :D

Kankaat olen hankkinut muistaakseni Kankaita.com:ista. Nepit hain Ahkeraliisasta.
Tykkään tästä kaavasta. Helpolla näyttävyyttä arkiseen vaatteeseen. Käytän tätä kaavaa varmasti uudelleenkin.

Tossu kokeiluja

Kaikki on vinksin vonksin, tai ainakin heikun keikun....
Löysin Marian ateljeesta nahkatossututoriaalin ja kaavan tossuihin ja pakkohan näitä oli kokeilla. Varsinkin kun tossuista oli pula.
Tein ensin muutamat tossut trikoosta mutta ne eivät oikein kestä päviänvaloa. Malli vaatii jämäkän materiaalin. Niinpä hankin hieman nahkaa ja kas, homma toimii!
Toki nämä ovat vieläkin tämmöiset treeniversiot, joissa kaikki on vähän vinksin vonksin. Mutta luulenpa että seuraavat tossut onnistuvat jo paremmin, nyt kun olen tullut sinuiksi nahkapaininjalan kanssa.

Ompelin päällisen ja kantapalan kiinni pohjaan vähän toisella lailla kuin ohjeessa. Neiti on aika herkkis jaloistaan ja olisi varmasti moittinut että saumat painaa jos olisin ommellut ne ohjeen mukaan. Nyt kun saumat ovat ulkopuolella eivät ne ainakaan häiritse. Pikkuveikan tossut ajattelin tehdä ihan ohjeen mukaan.
Pohjaan käytin uutta tekstiilileimasintani. Ostin sen Lidl:stä enkä ole ollut oikein tyytyväinen tähänasti. Vaatteissa muste ei pysy edes ensimmäistä pesua. Katsotaan pysyykö muste tossuissa.

Kaiken kaikkiaan kiva malli. Pienempien tossut odottavat jo tuola ompelua.
Kiitos Marian ateljee!