Mihin ihmeeseen ne voi AINA kadota???
Lasten hanskat nimittäin. Tein viimevuonna jokaiselle lapselle kolmet hanskat ja lisäksi ostin muutamat, ja nyt niistä ainakin puolet on hukassa. Kaulureilla on myös samoja taipumuksia kuin hanskoilla.
No, eipä siinä auttanut kuin ryhtyä tuumasta toimeen. Niinpä surautin yhteensä kahdeksat hanskat ensihätiin.
Resorivartisissa hanskoissa kaava on omani. Idean olen varastanut joskus vuosia sitten Vekarana-blogista. Kiitos Vekarana!
Rukkasissa kaavana olen käyttänyt Suuri Käsityökerholehden hansikas kaavaa numerosta 1/2007, ilman tamppia.
Kaikissa olen käyttänyt vuorena paksua fleeceä, omissa hanskoissani myös päällinen on samaa fleeceä. Päällisissä olen käyttänyt sinistä ja beigeä ulkoilukangasta lasten mummon ja iso-mummon varastoista, sekä omasta kaapista löytynyttä joustofarkkua.
Rukkasissa vuori ylettyy vain ranteeseen asti.
Oma kaavani vaatii joustavat materiaalit ollakseen hyvin istuva, mutta on tosi nopsa ommella. SK:n hanska on hieman työläämpi koska se tehdään useammasta palasta, mutta siitä saa hyvin istuvan myös joustamattomista kankaista.
Josko vielä illemmalla ehtisi surautella muutamat kaulurit.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suuri käsityölehti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suuri käsityölehti. Näytä kaikki tekstit
lauantai 12. lokakuuta 2013
Rasa-savotta
Tunnisteet:
hanskat,
lasten vaatteet,
ompelu,
Suuri käsityölehti
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
Kuinka paljon voi vihata vetoketjun vaihtoa?
Aika paljon. Näköjään niin paljon että mieluummin ompelee uuden takin, kuin vaihtaa vanhaan takkiin vetoketjun. Tällä viikolla siis työnalla on ollut miehen takki.
Mies on hyvin lahjakas saamaan kaikista takeistaan vetoketjut rikki. Hänellä on useampikin ruuvaustakki, mutta ainoassakaan ei ole toimivaa vetoketjua. Painostus on ollut kovaa että vaihtaisin takkeihin vetoketjut, mutta....minä vihaan purkamista!
Niinpä tein hänelle kokonaan uuden takin.
Kaavana tässä olen käyttänyt Suuri käsityölehti 1/2007, malli 17. Anorakki.
Sellaisilla muutoksilla että tässä on tietenkin kokopitkä vetoketju eikä vatsataskua. Vatsataskun sijaan tein sivusaumoihin hyvin simppelit puolipallo taskut resorikanttauksilla ja kaksinkertaisen rintataskun heijastinkanttauksella.
Hihansuuhun laitoin kuminauhan vain hihan alapuolelle ja päällipuolelle tein säätö tampit, koska mies pitää enemmän sen mallisista hihoista.
Vetoketjun taakse lisäsin vielä tuulilistan joka taittuu ylhäältä vetoketjun päälle, ettei vetskari hinkkaa kaulaa. Lisäsin myös helmaan ja hupun reunaan nyörit.
Tykkäsin että tämä on hyvä kaava. Takki istui tosi kivasti vaikka mies onkin hieman keskivertoa harteikkaampi. Tykkäsin myös siitä että tämä takki on väljä kainalon kohdalta, alle mahtuu paksumpikin paita tai vaikka fleecetakki.
Materiaalina olen käyttänyt sitä mitä kaapista sattui löytymään.
Päällipuolen kangas on tuulipukukangasta ja vuorina on perus vuorikangasta. Kankaat on saatu joskus lahjoituksena äidiltä ja miehen mummolta. Hupun vuorina ja tuulilistan ihoa vasten tulevalla puolella käytin ihanan pehmeää bambutrikoota, jota oli jäänyt pieni pala jostain muusta projektista.
Nyörit ja stopparit hain Halpa-aitasta ja vetoketjun tilasin kangastukusta.
Silitettävää heijastin nauhaa olen joskus tilannut myös kangastukusta, leikkelin siitä vain sopivia paloja hihoihin ja huppuun.
Rintataskun kanttaamiseen käytin paksumpaa, ommeltavaa heijastin nauhaa sillä ajatuksella että se kestäisi paremmin kulutusta. Tässä vielä lähikuva rintataskusta.
Päällimmäisen "lokerikkotaskun" lokerot on tarkkaan mitoitettu tietyille kynille ja taskulampulle, siksipä siitä täytyi tehdä vino että korkeus olisi sopiva eri kapistuksille.
Täytyy sanoa että olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen.Voipi olla että innostun tekemään muutakin tällä kaavalla. Josko vaikka Eurokankaan palalaarista löytyisi kivaa collegea....
Mies on hyvin lahjakas saamaan kaikista takeistaan vetoketjut rikki. Hänellä on useampikin ruuvaustakki, mutta ainoassakaan ei ole toimivaa vetoketjua. Painostus on ollut kovaa että vaihtaisin takkeihin vetoketjut, mutta....minä vihaan purkamista!
Niinpä tein hänelle kokonaan uuden takin.
Sellaisilla muutoksilla että tässä on tietenkin kokopitkä vetoketju eikä vatsataskua. Vatsataskun sijaan tein sivusaumoihin hyvin simppelit puolipallo taskut resorikanttauksilla ja kaksinkertaisen rintataskun heijastinkanttauksella.
Hihansuuhun laitoin kuminauhan vain hihan alapuolelle ja päällipuolelle tein säätö tampit, koska mies pitää enemmän sen mallisista hihoista.
Vetoketjun taakse lisäsin vielä tuulilistan joka taittuu ylhäältä vetoketjun päälle, ettei vetskari hinkkaa kaulaa. Lisäsin myös helmaan ja hupun reunaan nyörit.
Tykkäsin että tämä on hyvä kaava. Takki istui tosi kivasti vaikka mies onkin hieman keskivertoa harteikkaampi. Tykkäsin myös siitä että tämä takki on väljä kainalon kohdalta, alle mahtuu paksumpikin paita tai vaikka fleecetakki.
Materiaalina olen käyttänyt sitä mitä kaapista sattui löytymään.
Päällipuolen kangas on tuulipukukangasta ja vuorina on perus vuorikangasta. Kankaat on saatu joskus lahjoituksena äidiltä ja miehen mummolta. Hupun vuorina ja tuulilistan ihoa vasten tulevalla puolella käytin ihanan pehmeää bambutrikoota, jota oli jäänyt pieni pala jostain muusta projektista.
Nyörit ja stopparit hain Halpa-aitasta ja vetoketjun tilasin kangastukusta.
Silitettävää heijastin nauhaa olen joskus tilannut myös kangastukusta, leikkelin siitä vain sopivia paloja hihoihin ja huppuun.
Rintataskun kanttaamiseen käytin paksumpaa, ommeltavaa heijastin nauhaa sillä ajatuksella että se kestäisi paremmin kulutusta. Tässä vielä lähikuva rintataskusta.
Päällimmäisen "lokerikkotaskun" lokerot on tarkkaan mitoitettu tietyille kynille ja taskulampulle, siksipä siitä täytyi tehdä vino että korkeus olisi sopiva eri kapistuksille.
Täytyy sanoa että olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen.Voipi olla että innostun tekemään muutakin tällä kaavalla. Josko vaikka Eurokankaan palalaarista löytyisi kivaa collegea....
Tunnisteet:
miehen vaatteet,
ompelu,
Suuri käsityölehti,
Takki
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


