Ompelu-urheilua

Osallistun ompeluryhmäni (Eteläpohjalaiset ompeloo) painon pudotus urakkaan.
Meillä on oma "alaryhmä" jossa on julkisesti asetettu itselle painonpudotus tavoite ja minulla, kuten suurimmalla osalla muistakin osallistujista, on porkkanana se että kankaita ei osteta ellei tavoitteita saavuteta.
Tätä urakkaa silmälläpitäen tilasin itselleni urheilutoppi-värkit.
Olen jo pidemmän aikaa halunnut kokeilla millainen sportti-toppi tulisi Coolmax-kankaasta.
No, lyhyestä virsi kaunis, hyvä tuli.

Kaavana jälleen jostain vanhasta Ottobrestä alunperin otettu kaava jota muokattu reippaasti jotta sopii minulle.
Kankaana siis Coolmax täältä. Harmaa on anti-bakteerista coolmaxia ja oranssi vaippaompeluista jäänyttä ihan tavallista coolmaxia. Kankaan oikeasta ja nurjasta puolesta on varmasti monta mielipidettä, minä laitoin oikeaksi puoleksi sen puolen missä näkyy ontelot.
Coolmax on tosi luirua kangasta ja sitä olikin hieman haastava ommella siististi. Kanttausta en vain kertakaikkiaan saanut onnistumaan kantinkääntäjällä vaikka mooooonta kertaa yritinkin. Lopuksi tein sitten pään- ja kädenteiden huolittelun alavaroilla.
Oranssit kylkipalat ompelin kiinni peitetikkikoneella tasosaumana niin että harmaata kangasta jäi oranssin päälle n.3-5mm ylimääräistä jonka sitten jälkeenpäin leikkasin pois. Kangas kun on niin luirua, niin kun yritti kerrasta ommella ompeleen ihan reunaan, kangas aina luisti joissain kohtaa alta pois.
Minusta tuo peitetikkikoneen nurjan puolen ommel jotenkin sopii sportti-toppiin paremmin kuin "oikean puolen ommel".

Tämä on ollut kovassa käytössä. Nyt vain pitäisi päästä tämän kuun tavoitteeseen painon kanssa että saisin tilata lisää Coolmaxia! Taidanpa myös kokeilla kuinka tämä kangas toimisi nuoren herran pitkinä kalsareina.

Enkelin siipien havinaa

Sain vihdoinkin aikaiseksi toteuttaa KAUAN muhineen idean. Idea tähän paitaan on ollut suunnilleen vuoden verran ja kankaatkin jo puolisen vuotta. Nyt se on valmis ja se on ihq!

Kuva ei ole parhain mahdollinen, pahoitteluni siitä.  Tässä on siis perus niukkalinjainen paita jerseystä. Juju on siinä että applikoin selkään siivet paljettikankaasta. Musta paljettikangas mustalla trikoolla ei tuonut siipien muotoja esiin riittävästi joten hommasin hopeista ompelulankaa ja applikoin siivet sillä.
Kauan tätytyi miettiä että kumminko päin siivet kuuluu. No, näin päin ne nyt ovat. Me likes! :)

Kovan onnen takki

Tässä se nyt vihdoin on. Kovan onnen takkini. Tätä ommellessa ei mikään mennyt putkeen. Sain vetoketjun kiinnitettyä täydellisesti. Kohdistukset just eikä melkein, jälki ah niin siitstiä. Ja kun menen sovittamaan takkia, vetoketju ei aukea. Ompelin takkiin umpiketjun.
Sain uuden vetoketjun ja senkin ompelu onnistui mukavasti. Paitsi että tikkasin alavarat sojottamaan väärään suuntaan.
Taskunsuut on otettu "muutaman" kerran uusiksi ja kaikkea semmoista pientä vastustusta....ei ikinä uskoisi että ompeluharrastusta on takana jo toistakymmentä vuotta. *Hakkaa päätä seinään*

 

 Vaikeuksien kautta voittoon. Tämä on kyllä ehkä paras itselleni tekemäni hupparini tähän mennessä. :)
Trikoo on edellisen postauksen paidan jämäpalat. Fleece on täältä, nyörikummari ja stopparit Ylistaron Halpa-aitasta ja vetoketju Laihialta Ahkeraliisasta.
Kaavana omissa hupareissani käytän Ottobren Saturday chilling kaavaa, muokattuna tottakai. Olen hieman keskivertoa harteikkaampi ja pidempi kätinen joten jatkan aina paitojen kaavoja hihoista ja monesti helmastakin, sekä harteisiin tarvitsen usein lisää väljyyttä. Alla kuva yläselkään tekemistäni muokkauksista.

Minun, minun, kaikki minun!

Joskus täytyy vain päättää olla itsekäs.
Nyt olen "itsekäs" ja välttelen istumista fysioterapeutin määräyksestä. Kun ei voi ommella, niin mitä tekee ompeluaddikti? No bloggaa ompelusta!
Itsekkyys-aiheessa pysyäkseni keräsin tähän satsiin vain itselleni ompelemia vaatteita.
Valitettavasti en nyt pysty kaivaa lehtipinoani tähän saataville, eli tarkkoja kaavatietoja en nyt osaa ulkomuistista sanoa. Ottobre-lehdistä nämä kaikki kuitenkin ovat. Tyylilleni olen pysynyt uskollisena, eli kaavoja on muokattu, välillä reippaastikkin.

 Kaprihousut. Kankaan löysin Eurokankaan palalaarista jo vuosi takaperin. En tiedä mitä tämä kangas on, mutta hiukan joustavaa se on ja paksuudeltaan suunnilleen keskiverto stretchfarkun paksuista. Oikealla puolella pinta on hieman satiininen.

 Kato äiti, mä osaan! huutaa pikkutyttö sisälläni. Eka siisti housun vetoketjuni. Niiiiin ylpeä saavutuksestani. Kerrassaan harmillista ettei aikuisen naisen ole soveliasta aukoa housujaan ja näytellä saavutustaan kylillä. ;)
Kangasta ei riittänyt vyötärökaitaleen sisäpuolelle, joten laitoin sinne ja taskupusseihin ruutupuuvillaa jota oli jäänyt yli neidin mekosta.

 Vakosamettinen minihame. Kangas on hankittu täältä ja piilovetoketju Ahkeraliisasta Laihialta. Niin ihana hamonen! Ja niin lyhyt että on pakko pitää leggareiden kera, ainakin jos on syytä olettaa että tulee kumartelemaan/kurkottelemaan ihmistenilmoilla...

 Perus paitaa. Kangas on Hilcon campan-trikoota. Olen jo pitemmän aikaa halunnut harmaaraitaisen paidan jossa on keltaiset resorit. Maltoin törsätä tähän kankaaseen kun se oli -50% alessa joulun jälkeen. Ihanan pehmoista tämä kangas, ostan tätä toistekin. Eri värisenä vain. Ja alennusmyynnistä tietenkin ;)

 Olipa kerran vähän tähteä, vähän raitaa ja suuri tarve topille. Simsalabim! tuloksena tosi hauska toppi jossa etukappale on tähti trikoota ja takakappale raitatrikoota. Taakse niskaan applikoin vielä yhden tähden "tasapainottamaan" kokonaisuutta. Hauskat vaatteet eivät ole lasten yksinoikeus.

Lopuksi vielä yksi ylpeyden aiheeni. Nimittäin itsekurini. Viimekertaisessa kankaiden yössä oli tarjolla vaikka ja mitä ihanaa. Mutta.... minä ostin vain juuri sen mitä oikeasti tarvitsin! Pitkään etsityn väristä velouria kaksiin housuihin (hannankangas) ja hienon värisuoran resoreita, joista kuva yllä (fabriina). Ehkäpä tällä kangashamsterilla on vielä jotain toivoa....