maanantai 8. heinäkuuta 2013

Minun, minun, kaikki minun!

Joskus täytyy vain päättää olla itsekäs.
Nyt olen "itsekäs" ja välttelen istumista fysioterapeutin määräyksestä. Kun ei voi ommella, niin mitä tekee ompeluaddikti? No bloggaa ompelusta!
Itsekkyys-aiheessa pysyäkseni keräsin tähän satsiin vain itselleni ompelemia vaatteita.
Valitettavasti en nyt pysty kaivaa lehtipinoani tähän saataville, eli tarkkoja kaavatietoja en nyt osaa ulkomuistista sanoa. Ottobre-lehdistä nämä kaikki kuitenkin ovat. Tyylilleni olen pysynyt uskollisena, eli kaavoja on muokattu, välillä reippaastikkin.
 Kaprihousut. Kankaan löysin Eurokankaan palalaarista jo vuosi takaperin. En tiedä mitä tämä kangas on, mutta hiukan joustavaa se on ja paksuudeltaan suunnilleen keskiverto stretchfarkun paksuista. Oikealla puolella pinta on hieman satiininen.
 Kato äiti, mä osaan! huutaa pikkutyttö sisälläni. Eka siisti housun vetoketjuni. Niiiiin ylpeä saavutuksestani. Kerrassaan harmillista ettei aikuisen naisen ole soveliasta aukoa housujaan ja näytellä saavutustaan kylillä. ;)
Kangasta ei riittänyt vyötärökaitaleen sisäpuolelle, joten laitoin sinne ja taskupusseihin ruutupuuvillaa jota oli jäänyt yli neidin mekosta.
 Vakosamettinen minihame. Kangas on hankittu täältä ja piilovetoketju Ahkeraliisasta Laihialta. Niin ihana hamonen! Ja niin lyhyt että on pakko pitää leggareiden kera, ainakin jos on syytä olettaa että tulee kumartelemaan/kurkottelemaan ihmistenilmoilla...
 Perus paitaa. Kangas on Hilcon campan-trikoota. Olen jo pitemmän aikaa halunnut harmaaraitaisen paidan jossa on keltaiset resorit. Maltoin törsätä tähän kankaaseen kun se oli -50% alessa joulun jälkeen. Ihanan pehmoista tämä kangas, ostan tätä toistekin. Eri värisenä vain. Ja alennusmyynnistä tietenkin ;)
 Olipa kerran vähän tähteä, vähän raitaa ja suuri tarve topille. Simsalabim! tuloksena tosi hauska toppi jossa etukappale on tähti trikoota ja takakappale raitatrikoota. Taakse niskaan applikoin vielä yhden tähden "tasapainottamaan" kokonaisuutta. Hauskat vaatteet eivät ole lasten yksinoikeus.
Lopuksi vielä yksi ylpeyden aiheeni. Nimittäin itsekurini. Viimekertaisessa kankaiden yössä oli tarjolla vaikka ja mitä ihanaa. Mutta.... minä ostin vain juuri sen mitä oikeasti tarvitsin! Pitkään etsityn väristä velouria kaksiin housuihin (hannankangas) ja hienon värisuoran resoreita, joista kuva yllä (fabriina). Ehkäpä tällä kangashamsterilla on vielä jotain toivoa....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti